Uutislistaukseen

Mimosa Mäkisen saarna virkaan asettamisessa 8.10.2017

Mimosa saarnatuolissa_XL.jpg

18. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA - KRISTITYN VAPAUS

MIMOSA MÄKISEN SAARNA
KIRKKOHERRAN VIRKAAN ASETTAMISESSA 8.10.2017

 

Mark. 2: 18–22

Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?” Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat.
Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.”

 

Säilytä vain ne asiat, jotka tuottavat sinulle iloa.

Näin opastaa japanilaisen Marie Kondon kehittämä, eräänlaiseksi trendi-ilmiöksi muodostunut kodin järjestämisen menetelmä KonMari. Menetelmä lupailee, että sitä noudattamalla koti ei koskaan palaa epäjärjestykseen. Järjestys ja turhasta roinasta vapautuminen taas tuovat energiaa, joka parantaa elämänlaatua. En ole itse kokeillut tätä suosittua ilmiötä, mutta haaveilen siitä usein siivouspäivän koittaessa: se kieltämättä kuulostaa yhtä mahtavalta kuin ostoskanavan mainosten lupaukset. Voisinko tällä tavoin vapautua kaikesta turhasta ja vanhasta, ja todella säilyttää vain sen, mikä tuottaa minulle iloa?

Tämän lupaavalta kuulostavan ohjenuoran äärellä huomaan kuitenkin pohtivani, että pelkkä ilo taitaa kuitenkin olla aika kapea näköala elämän eri asioihin. Törmään tähän jo erilaisten tavaroiden äärellä: imuri, ruohonleikkuri tai vanhat toppahousut eivät juuri tuota iloa, mutta niiden puuttumisen kyllä huomaa ennen pitkää jonakin muuna kuin elämänlaadun parantumisena. Myöskään isoisäni talvisodan aikaiset kirjeet rintamalta tai isoäidin suvun repaleinen perheraamattu eivät saa iloani aivan ylitsepursuamaan, mutta ne liittävät minut väkevällä ja merkittävällä tavalla itseäni suurempaan historiaan ja omiin juuriini. Elämänlaatuani ei siis ehkä parannakaan vain luopuminen ja vapautuminen, vaan myös liittyminen ja säilyttäminen.

Luopumisen ja säilyttämisen kysymykset eivät ole vain siivouspäivien ajanvietettä, vaan ne seuraavat meitä monenlaisten teemojen kautta halki elämän. Nuo kysymykset linkittyvät vahvasti myös kristilliseen uskoomme, johon on aina kuulunut vanhan ja uuden rajapinnalla eläminen. Niihin pureutuu myös tämän pyhän evankeliumi, joka kuuluu Markuksen evankeliumissa niin sanottujen kiistakeskustelujen sarjaan. Usein kiistakeskustelujen ytimessä on jonkinlainen vastakkainasettelu Jeesuksen ja lainopettajien välillä, ja tarkastelun alla Jeesuksen tapa toimia toisin kuin hänen aikalaisensa ja perinteensä odottivat. Tällä kertaa keskustelun aiheena on Jeesuksen oppilaiden paastoaminen - tai pikemminkin sen puute. Mooseksen laki määräsi vain yhden paastopäivän suurena sovituspäivänä (Lev. 16:29) tai esimerkiksi surun, vaaran tai katumuksen äärellä, mutta innokkaat uskonnolliset ryhmät olivat ottaneet tavakseen paastota kahdesti viikossa. Jeesus opetuslapsineen ei kuitenkaan kuulunut ahkerien paastoajien kerhoon.

Jeesus vastaa evankeliumin kysyjille asteen verran konmarilaisittain häävertauksen avulla: häät tuottavat iloa, joten paastoaminen niiden aikana on turhaa. Sulhasen, eli Jeesuksen ollessa vielä juhlavieraiden keskuudessa, on syytä iloon. Paaston aika tulee vielä, kun sulhanen on poissa. Jeesus jatkaa vastaustaan kaksoisvertauksella, joka käsittelee uuden ja vanhan yhdistämiseen liittyviä ongelmia. Kutistamattomalla kankaalla paikkaaminen saa aikaan vain suuremman reiän viittaan, eikä vanha leili, eläimen vuota, kestä uuden viinin käymisestä aiheutuvaa painetta. Vertaukset osoittavat, että uusi ja vanha eivät aina ole sovitettavissa yhteen. Evankeliumin näkökulmasta Jeesuksen oppilaat edustavat paastokysymyksessä uutta linjaa, joka on yhteen sopimaton aikaisemman perinteen kanssa.

Todellisuudessa ensimmäisten kristittyjen suhtautuminen paastoon ei kuitenkaan ollut niin jyrkkä kuin evankeliumi antaa ymmärtää. Varhaiset kristityt harjoittivat paastoa ja esimerkiksi Kahdentoista apostolin opetus Didakhē, ikään kuin ensimmäinen katekismus, antaa jo varsin yksityiskohtaisia ohjeita paastosta. Osa kristityistä omaksui kuitenkin kriittisen asenteen paastokäytäntöihin, kuten päivän Uuden Testamentin lukukappale Kolossalaiskirjeen sanoin kertoi. Osa puolestaan halusi liittyä vanhoihin tapoihin, mikäli ne palvelivat sanoman eteenpäin viemistä: ole juutalaiselle juutalainen, kreikkalaiselle kreikkalainen -periaatteen mukaisesti. Uuden Testamentin eri kohdista voidaan lukea kahdenlaista asennetta perinnäissääntöjen noudattamiseen: osa haluaa vapautua niistä, osa liittyä niihin.

Kristityt ovat siis jo historiansa alkuvaiheista asti joutuneet tonkimaan oman uskonperinteensä moninaisia lokeroita ja arvioimaan niiden sisältöjä - säilyttääkö käyttökelpoisena vai hylätäkö vanhentuneena. Monella tapaa samankaltaisten haastavien kysymysten äärellä elämme tänäänkin kirkkona ja seurakuntana. Tämä aika haastaa pohtimaan oman uskonperinteemme puhuttelevuutta ja merkityksellisyyttä muuttuvan maailman keskellä. Kutsuuko jumalanpalvelus nykyihmistä, kiinnostaako rippikoulu tulevia ikäluokkia? Kiristyvä taloustilanne pakottaa toimintakulttuurin muutokseen ja tuulettamaan totuttuja toimintatapoja myös seurakunnissa. Kirkolliset linjanvedot esimerkiksi avioliittokysymyksessä tai turvapaikkakysymyksissä, sekä monessa muussa ajankohtaisessa teemassa jakavat mielipiteitä jyrkästikin. Vaikka teemat ja kysymykset vaihtuvat, kirkko elää oikeastaan aina enemmän tai vähemmän muutoksen ja kiistakeskustelujen aikaa.

Varhaisten kristittyjen tapaan mekin joudumme väistämättä pohtimaan mistä irtaudumme ja mihin liitymme. On mietittävä mitkä vanhat, hyvät asiat ovat paikattavissa - ja kutistettava tai venytettävä paikkoja tarpeen mukaisesti, jotta lopputuloksesta tulee tähän aikaan toimiva kokonaisuus. Joidenkin asioiden kohdalla joudumme kenties toteamaan, että uusi ja vanha eivät ole yhdistettävissä. Tällöin on uskallettava päästää irti menneestä ja tehtävä asioita rohkeasti uudella tavalla. On todennäköistä, että kaiken tämän keskellä päädymme ajattelemaan joistakin asioista eri tavoin - kuten myös ensimmäiset kristityt sukupolvet vaikkapa paastokysymyksen suhteen.

Tämän pyhän kirkkovuoden aihe kristityn vapaus pitää sisällään molemmat tulokulmat: vapaus on paitsi vapautta irtautua, myös vapautta liittyä. Usko Kristukseen vapauttaa ajattelemaan uudella tavalla ja perustamasta elämääni omien tekojen, perinnäissääntöjen tai toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Mutta kristityn vapaus liittää minut myös vapauden aisapariin, kristityn vastuuseen. Mielestäni onnistuneen kiteytyksen kristityn vastuusta antoi aikanaan reformaattori Martti Luther, jonka opetuksiin on usein palattu näin reformaation merkkivuotena. Tohtori Martti totesi viisaasti, että kristitty on uskossa vapaa, mutta rakkaudessa kaikkien palvelija. Vaikka Kristus vapauttaa meidät ihmisten asettamista rajoituksista, hän sitoo meidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn vapaudelle ja vastuulle: elämälle, teoille ja valinnoille. 

Kristillistä rakkautta on helppo vaalia samanmielisten, mukavien ihmisten keskuudessa. Mutta se punnitaan todella vasta rakkauden raskaassa sarjassa, niissä kysymyksissä, joissa olemme eri mieltä toistemme kanssa perheissä, työyhteisöissä ja kirkossa. Jos keskinäinen kunnioituksemme ja yhteyden etsimisemme hyytyy näkemystemme erilaisuuteen, on kristillinen rakkautemme siinä tapauksessa vain puulaakitason puuhastelua. Rakkaus haastaa yrittämään enemmän: sen valossa joudun kysymään itseltäni yritänkö ajatella toisesta ensisijaisesti hyvää ja rakentavaa, vaikka en aina ihan ymmärrä hänen ajatuksenjuoksuaan; tukahdutanko oikeassa olemisen tarpeellani vuoropuhelun mahdollisuuden; haluanko ymmärtää, kuunnella ja kohdata aidosti.

Rakkaus kietoo kristityn vastuun ja vapauden erottamattomasti yhteen. Se tuuppii meitä lakkaamatta toisiamme kohti ja muistuttaa vastuustamme etsiä yhteyttä Kristukseen ja toisiimme kaikenlaisten tilanteiden, muutosten ja toiveiden keskellä. Sitähän me oikeastaan harjoittelemme jokaisessa messussa, tänäänkin. Kun lausumme hetken päästä yhdessä Nikean uskontunnustuksen, liitymme yhteiseen uskoon ja kristittyjen sukupolvien ketjuun - sanoihin, jotka liittävät meidät osaksi suurempaa kertomusta. Liitymme luottamukseen siitä, että kaikissa vaiheissamme uskoamme, elämäämme ja seurakuntaamme kannattelee iankaikkinen Jumala.

Kun polvistumme ehtoollispöytään, liitymme ajan ja paikan rajat murtavaan yhteyden ketjuun. Ehtoollispöytä on kuva rakkaudesta: siihen polvistumme erilaisten taustojemme, mielipiteidemme, persooniemme ja virheinemme kanssa yhdessä, ja Kristus antaa itsensä meille jokaiselle täydellisesti ja yhtäläisesti. Tässä yhteydessä ja rakkaudessa ei ole reunaehtoja. Ehtoollispöydässä täydellistyy se, mikä jää vajavaiseksi meidän ihmisten välisessä ykseydessä.

Ja kun siunauksen saattelemana poistumme messusta, me liitymme yhteiseen tehtävään. Kristus lähettää meidät maailmaan tekemään voitavamme toinen toistemme hyväksi. Hän kääntää katsettamme itsestämme kohti lähimmäistämme. Tämä yhteinen työnäkymme kutsuu meitä näkemään ne lukemattomat mahdollisuudet tehdä todeksi Jumalan todellisuutta tässä maailmassa vanhoilla ja uusilla tavoilla kristityn vapauden ja vastuun viitoittamina. Seurakunnan elämässäkään emme voi säilyttää ainoastaan sitä, mikä tuottaa meille iloa - on vaalittava myös sitä, mikä patistaa meitä kasvamaan, oppimaan ja tekemään asioita uudella tavalla.

Tämä luottamuksen, kasvun ja toivon tehtävä ja näköala kiteytyy seurakuntamme toiminta-ajatuksessa, joka jääköön meille kotitehtäväksi ja matkaevääksi tuleviin päiviin. Sen varassa saamme astua yhdessä kohti huomisen seikkailuja, haasteita ja mahdollisuuksia: 

Vahvistamme uskoa, tuemme toivoa, rohkaisemme rakastamaan.

Mon Oct 09 13:59:18 EEST 2017