Uutislistaukseen

Anne Huoposen saarna 30.7.2017

30.7.2017 16.45

Rakkaat ystävät,

Kesä on edennyt jo yli puoliväliin ja vaikka ’vielä onkin kesää jäljellä’, paljon kaikenlaista on jo ehtinyt tapahtua ja monessa olemme ehkä saaneet olla mukanakin: Suomen kesä on täynnä erilaisia kesätapahtumia, juhlia ja kokoontumisia mielenkiintoisten teemojen ympärille. Sinulle on ehkä tärkeää osallistua juuri tiettyyn vuotuiseen tapahtumaan, joka voi olla kesän kohokohta ja jossa saa tavata samanhenkisiä ihmisiä. Jotkut kiertävät useissakin kesätapahtumissa tai haluavat joka kesä kokea jotakin uutta ja erilaista. Ja lisäksi tulevat valmistujaiset, kesähäät, rippijuhlat ja lukuisat muut ikimuistoiset hetket. Nämä tapahtumat ovat vuoden huippuhetkiä ja niistä kertyy muistoja, joita talven mittaan on mahdollista palauttaa mieleen ja joista saa energiaa elämäänsä ja arkeensa.

Meidän jokaisen elämässä on huippuhetkiä – sellaisia, joista toivoo, että ajan voisi pysäyttää niihin. Elämä on melko lyhyt, mutta koettavaa olisi enemmän kuin mihin kohtuudella ehtii. Usein elämän huippuhetket liittyvät kaikkein rakkaimpiin ja läheisimpiin ihmisiin, ja yleensä juuri ne kaikkein vaikuttavimmat ja upeimmat hetket tuntuvat kiiruhtavan liian nopeasti ohi. Toki niihin voi palata muistoissaan useita kertoja myöhemmin. Ja kiittää niistä, ovathan nekin lahjaa Jumalalta. Psalmissa 103 meitä muistutetaan: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt” (Ps. 103:2).

Joskus jokin elämän huippuhetki voi muodostua myös koko elämän käännekohdaksi. Markuksen evankeliumin tapahtuma kirkastusvuorella oli käännekohta Jeesuksen elämässä, sillä tapahtumat etenivät pian kohti hänen kärsimystään, ristinkuolemaansa ja ylösnousemustaan.

Kirkastusvuorikertomuksen tapahtumapaikkaa ei ole mainittu evankeliumissa, mutta melko varmana on pidetty Taborinvuorta, joka sijaitsee Nasaretin itäpuolella. Monet Uuden testamentin tapahtumat jatkavat jotakin Vanhalle testamentille tyypillistä teemaa. Kirkastus-vuorikertomuksessa esiintyy vuoriteema, jonka tutuin vastine Vanhan testamentin puolella ovat Siinainvuoren tapahtumat Jumalan ilmestyessä Moosekselle. Myös silloin kerrotaan, että vuori peittyi pilveen ja Herran kirkkaus laskeutui vuorelle.

Mooses on paikalla tälläkin kerralla, ja opetuslasten kerrotaan näkevän hänen ja Elian keskustelevan Jeesuksen kanssa. Mooses ja Elia, kaksi juutalaisten suosikkihahmoa, edustavat kertomuksessa lakia ja profeettoja. Tilanteessa kohtaavat se, mitä Jumala oli historiassa tehnyt ja se, mitä hän tekee nyt ja tulevaisuudessa. Opetuslapset olivat ymmärrettävästi peloissaan, sillä he saivat vuorella todistaa Jumalan suuruutta. Jeesuksen hahmo muuttui niin kirkkaaksi, ettei Markuksen evankeliumin kirjoittajan mukaan mikään maan päällä voi sellaista saada aikaan. Jeesuksen arvovaltaa osoittaa se, että hän keskustelee tasavertaisena kahden vanhan auktoriteetin kanssa. Kaiken lisäksi pilvestä kuuluu vielä ääni, joka arvatenkin on Jumalan ääni. Ja se kehottaa kuuntelemaan Jeesusta – ei enää Moosesta eikä Eliaa. Viimeistään silloin opetuslapsille kirkastuu se, että Jeesukseen uskovat eivät enää ole lain vaan armon alaisia.

Kirkastusvuoren tapahtumat ovatkin käänne myös kolmen opetuslapsen elämässä, jotka Jeesus otti mukaansa halutessaan vetäytyä vuorelle hiljentymään ja rukoilemaan. Kirkastusvuoren ilmestysten jälkeen tapahtumat etenevät ennen pitkää kohti Jeesuksen kärsimystä, ristinkuolemaa ja ylösnousemusta.  Mutta ennen sitä opetuslapset saavat vahvan todisteen siitä, että Jeesus oli odotettu Messias ja kokemuksen jälkeen heidän elämänsä saa uuden suunnan. Jeesuksen jumalallisuus tulee selväksi heille ja samalla he ymmärtävät, että Jeesus on todella koko ihmiskunnan – meidänkin – syntiemme sovittaja. Tilanteen tajuttuaan oppilaat ovat hämmentyneitä ja kertomuksen mukaan peloissaankin.

Pelko onkin yleinen inhimillinen reaktio, kun kohtaa jotain selittämätöntä tai näkee jotain yliluonnolliselta ja mahdottomalta tuntuvaa. Ja pelästynyt ihminen saattaa reagoida odottamattomalla tavalla, kuten Pietari tässä tilanteessa, kun hän häkeltyy ja tekee yllättävän ehdotuksen rakentaa vuorelle kolme majaa. Luultavasti hän olisi mieluiten halunnut pysäyttää ajan voidakseen rauhassa miettiä, mistä oikein oli kysymys ja miten pitäisi toimia. Häkellyksestään huolimatta oppilaat saivat varmasti myös vahvistusta uskolleen sekä voimaa ja intoa seurata edelleen Herraansa hänen askeleissaan. Kirkastusvuoren tapahtumista tuli siten huippuhetkeksi heidän elämässään.

Ehkä jokin tapahtuma tänä kesänä on ollut todellinen kirkastus-vuoritapahtuma sinullekin. Huippuhetkiä voi kokea myös uskon-elämässään. On hetkiä, jolloin Jumala ja uskonasiat tuntuvat läheisiltä. Mutta ajoittain tulee myös hetkiä, jolloin Jumala tuntuu olevan kaukana, jolloin epäilykset valtaavat mielen ja usko Jumalaan on koetuksella. Me voimme ottaa oppia opetuslasten kokemuksista Kirkastusvuorella: vaikka tahtoisimme rakentaa elämämme erilaisten huippukokemusten pohjalle – niin kuin Pietari halusi rakentaa kolme majaa – se ei onnistu. Kirkastusvuorikokemukset ovat elämässämme yksittäisiä huippuhetkiä, mutta niitä seuraa väistämättä joskus syvätkin laaksot. Vastoinkäymisiltä ei kukaan voi välttyä, ja koettelemusten ja onnen hetkien välille on yritettävä löytää tasapaino. Elämä on enimmäkseen arkea, mutta arjessakin Jumala on kanssamme. Kirkastusvuorella opetuslapset eivät ilmestyksen jälkeen enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen. Myös meidän kannattaa muistaa, että vaikka kaikki muu katoaa, Jeesus jää.  

Kirkastussunnuntain evankeliumitekstin alussa kerrotaan, että Jeesus vei opetuslapset mukanaan korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Jeesuksella oli tapana vetäytyä yksinäisyyteen rukoilemaan. Rukoukseen vetäytyminen on tyypillistä askeettiselle elämäntavalle, jossa pyritään vetäytymään pois maailman houkutuksista ja halutaan keskittyä rukoukseen. Se kuulostaa aika erilaiselta ellei jopa päinvastaiselta tavalta kuin erilaisten kesäjuhlien kiertäminen ja elämysten hakeminen niistä.

Vaikka luterilaisuudessa tällaista maailmasta vetäytymisen tai asketismin perinnettä ei laajemmalta ole esiintynyt, askeettisuus näyttää olevan tulossa meilläkin yhä suositummaksi, ainakin päätelleen hiljaisuuden retriittien suosiosta ja yleisestä hiljaisuuden arvostamisesta. Hiljaisuuden harjoittaminen voisikin olla vaihtoehto lukuisille ympärillämme tarjolla oleville elämystapahtumille, juhlille ja festivaaleille. Elämässä on hyvä olla vahvoja elämyksiä. Niistä on kuitenkin päästettävä irti ja mentävä elämässä eteenpäin. Myös arjen keskellä voi kokea elämyksiä vaikkapa hiljentymällä rukoukseen.  Ja juuri hiljaisuudessa voi syntyä todellinen kirkastusvuorikokemus, jossa saa kuulla Jeesuksen ja Jumalan puhuvan.

Aamen.