Uutislistaukseen

Anne Huoposen saarna 9.7.2017

Evankeliumi Joh. 8: 2-11

Johanneksen evankeliumin kertomuksessa Jeesuksen luo tuotiin syntinen nainen. Naista syytettiin aviorikoksesta ja hänet oli saatu kiinni itse teosta. Aviorikoksen toisesta osapuolesta ei kuitenkaan kerrota mitään, vaikka lain mukaan rangaistus kuului molemmille osapuolille. Nyt Jeesusta pyydettiin nimenomaan ratkaisemaan, miten naista kuuluisi rangaista. Pyytäjinä olivat fariseukset ja lainoppineet.

Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Jeesusta pyydettiin antamaan tuomio jollekin lainrikkojalle. Kun Jeesus kohtasi syntisiä, hän ei vähätellyt kenenkään tekoja eikä todennut, että ’ei se mitään, kaikkihan niin tekevät’. Jeesus vahvisti, että lakia tuli noudattaa, mutta samalla hän julisti kaikille syntisille anteeksiantoa ja vapautusta synnistä. ”Mene, äläkä enää tee syntiä” oli hänen ohjeensa naiselle, jota kukaan ei enää ollut syyttämässä eikä tuomitsemassa. Samaan tapaan Jeesus vastasi Luukkaan evankeliumin kertomuksessa syntistä elämää viettäneelle naiselle Jeesus sanoi: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.", kun nainen oli juuri pessyt Jeesuksen jalat kyynelillään ja kuivannut ne hiuksillaan. Näissä molemmissa kertomuksissa oli mukana myös fariseuksia ja lainoppineita, jotka odottivat mielenkiinnolla, miten Jeesus tilanteessa toimisi.

Kysyjät halusivat ilmeisesti tarkoituksella esittää Jeesukselle hankalan ongelman koettelemismielessä. Fariseusten tavoitteena oli ehkä saattaa Jeesus vaikeuksiin asettamalla hänelle ansa. He yrittivät saada Jeesuksen kiinni Jumalan lain noudattamatta jättämisestä, sillä aviorikoksen tehneen naisen armahtaminen olisi ollut toimimista lakia vastaan. Toisaalta hänen tuomitsemisensakin olisi ollut väärin, sillä Jeesuksen aikana juutalaisilla ei ollut valtaa tuomita kuolemaan, se oikeus oli ainoastaan roomalaisilla.

Naisen tuomitseminen olisi tarkoittanut roomalaisen lain ja Rooman keisarin halventamista. Molemmissa tapauksissa Jeesus olisi voitu laittaa syytteeseen ja hänet olisi tuomittu ehkä jopa kuolemaan. Mutta Jeesus näkee, että syyttäjät eivät ole yhtään hurskaampia ja niin hän kääntää tilanteen fokuksen jokaiseen itseensä kysymällä ”Kuka teistä on synnitön.” Suora kysymys näyttää kolahtavan asianosaisiin, jotka poistuvat vähin äänin paikalta.

Tätä Johanneksen evankeliumin kertomusta Jeesuksesta ja syntisestä naisesta ei esiinny missään muussa Uuden testamentin evankeliumissa. Se puuttuu myös monista varhaisista käsikirjoituksista, ja joissakin käsikirjoituksissa se on sijoitettu muuhun kohtaan Johanneksen evankeliumissa. Ennen kuin kertomus lopullisesti liitettiin osaksi Uutta testamenttia, se on todennäköisesti säilynyt suullisena perimätietona. Kirkkovuodessamme se sopii hyvin tähän pyhään, jota edelsi viime sunnuntain teema Kadonnut ja jälleen löytynyt. Kertomus tuhlaajapojan paluusta osoitti Jumalan rajattoman armollisuuden meitä kohtaan. Tänään meitä kehotetaan olemaan armollisia toinen toisillemme.

Tunnistat ehkä kiusauksen tuomita toisia ihmisiä. Ehkä kyseessä on oma huono omatunto, joka johtaa toisten syyttelyyn ja arvostelemiseen. Kuinka paljon helpompaa onkaan osoitella toisten tekemisiä ja laiminlyöntejä kuin omiaan, ja samalla unohtaa se, mitä itse on tehnyt, sanonut tai ajatellut. Jumala odottaa, että me tunnistamme ja tunnustamme oman heikkoutemme tässä suhteessa. Hän haluaa, että opettelemme suhtautumaan lähimmäisiimme armahtavasti niin kuin hän suhtautuu meihin. Ennen kuin itse olemme valmiit armahtamaan muita, meidän on tunnustettava omat vikamme. Kukaan meistä ei ole virheetön, vaan me kaikki tarvitsemme Jumalan armoa. Mutta me kelpaamme hänelle ja hän ottaa meidät lapsikseen, vaikka emme olekaan täydellisiä emmekä toimi virheettömästi.

Toki saamme välillä myös kuulla, että armollisuuttakin löytyy: kuluneella viikolla uutisoitiin, että Ylivieskassa kirkon polttanut mies sai tuomion teostaan, ja joutui maksamaan siitä vapaudellaan, mutta rahallisista korvausvaatimuksista luovuttiin. Ne olisivat olleet useita miljoonia – ja vaatimus olisi siten ollut kohtuuton – mutta ne annettiin hänelle anteeksi. Näin mittavat vahingot ovat harvinaisia eikä kaikkia vahinkoja voidakaan mitata rahassa.

Anteeksiantaminen ei ole helppoa. Tuntuu pahalta, kun toinen ihminen on loukannut sanoillaan tai teoillaan, mutta anteeksiantaminen vapauttaa sekä tekijän että meidät itsemme. Ja kun vaikea asia on saatu sovittua, se antaa molemmille rauhan ja kasvattaa keskinäistä luottamusta siihen, ettei vastaavaa enää jatkossa tapahdu.

Evankeliumikertomuksessa Jeesus kumartui kirjoittamaan jotain hiekkaan. Mitä hän kirjoitti, sitä tarina ei kerro, mutta sitä on arvailtu kautta historian. Joidenkin arvioiden mukaan hän kirjoitti hiekkaan fariseusten ja kirjanoppineiden nimiä. Tätä on perusteltu Jeremiaan kirjan (Jer. 17:13) ennustuksella: ” Kaikki, jotka hylkäävät sinut, saavat onnettoman lopun, jotka luopuvat sinusta, häviävät kuin tomuun kirjoitetut nimet.” Toisten arvioiden mukaan Jeesus toimi kuten roomalaiset tuomarit hänen aikanaan: heillä oli tapana kirjoittaa tuomio ylös ennen sen julistamista ja niinpä Jeesus saattoikin kirjoitti hiekkaan oman tuomionsa asiasta.

Uusimmassa Kotimaa-lehdessä piispainkokouksen sihteeri Anna-Kaisa Inkala esittää oman ehdotuksensa, että Jeesus olisi kirjoittanut jotain sen tapaista kuin ”armoa syntiselle”, ”armahtakaa toisianne” tai ”Jumalan armo vapauttaa”. Näin reformaation merkkivuonna tällainen Jumalan armon ja sen velvoittavuuden esillä pitäminen onkin sopivaa ja tervetullutta. Mitä ja kenen syntejä Jeesus hiekkaan kirjoittikin, ne pyyhitään pois. Jumalan Pyhä Henki puhaltaa ne taivaan tuuliin.

Kertomuksen lopussa syyttäjät ovat lähteneet pois ja tuomio on jäänyt julistamatta. Vain Jeesus ja nainen ovat jääneet paikalle. Mitä mahtaa naisen mielessä tällöin liikkua? Hän ehkä odottaa, että Jeesus tuomitsee hänet ja hänen tekonsa. Miten hänen silloin kävisi? Tai ehkä hänen mielessään on jo toivon pilkahdus siitä, että Jeesus antaakin armon käydä oikeudesta. Ja Jeesus osoitti rakkautta hänelle.

Apostoli Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä: ”Missä synti on tullut suureksi, siinä on armo tullut ylenpalttiseksi.” Jumalan armo on siinä, että hän lähetti ainoan poikansa maailmaan meidän pelastukseksemme. Kristuksen me kohtaamme ehtoollispöydässä, johon tänäänkin saamme käydä ja josta voimme lähteä jatkamaan arkea armahdettuina.  

Aamen.

2017-07-10 13:02:01.0