Uutislistaukseen

Noli me tangere - Älä koske minuun. Anne Huoposen saarna 17.4.2017

Evankeliumi: Joh. 20: 11-18

Hiljaisen viikon jälkeen kristikunnalle on koittanut pääsiäisen ilon ja riemun juhla-aika! Eilen kirkoissa kautta maailman on kaikunut viesti: Kristus on ylösnoussut! Tänään toisena pääsiäispäivänä kohtaamme tyhjälle haudalla Magdalan Marian, joka on täysin murheenmurtama. Maria on yllättynyt löydettyään tyhjän haudan, ja hän yrittää heti jotain asialle järkevää selitystä. Niin mekin toimimme, kun tulemme mitään aavistamattamme yllätetyiksi: on inhimillistä yrittää selittää selittämätöntä, löytää perusteluja mysteerille, jonka kohtaa odottamatta ja joka tuntuu mahdottomalta ymmärtää. Siinä suhteessa Maria käyttäytyy aivan kuten kuka tahansa muukin olisi käyttäytynyt vastaavassa tilanteessa, ja laittaa Jeesuksen katoamisen puutarhurin syyksi. Aina emme kuitenkaan voi selittää asioita järjellä. Emme tyhjää hautaakaan. Sillä niin kuin Raamattu todistaa ja niin kuin Jeesus sanoi: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."

Evankeliumiteksti on suoraa jatkoa eiliselle, ensimmäisen pääsiäispäivän evankeliumitekstille. Haudalle saavuttuaan Maria oli pelästynyt, kun kivi olikin vieritetty pois haudan suulta ja hätääntyneenä hälyttänyt paikalle kaksi opetuslasta, Pietarin ja Johanneksen. Nämäkin säikähtivät todettuaan haudan tyhjäksi ja palasivat kotiinsa ymmärtämättä, mitä oli tapahtunut. Niinpä haudan ulkopuolelle itkemään jäänyt Maria oli Johanneksen evankeliumin mukaan ensimmäinen, joka sai kohdata ylösnousseen Jeesuksen. Maria itkee suruaan Herransa kuoleman johdosta. Hän itkee myös sitä, ettei mikään tuntunut menevän suunnitelmien mukaan. Elämä on yhtäkkiä mullistunut, ja tulevaisuus tuntuu pelottavalta ja epävarmalta.  

Me myöhemmät sukupolvet ymmärrämme, että pääsiäisen tapahtumat muodostivat historiallisen taitekohdan: tämän jälkeen mikään maailmanhistoriassa ei olisi enää niin kuin ennen. Mutta edes Jeesuksen lähimmät, joihin Mariakin kuului, eivät sitä ymmärtäneet.  Marian ja enkelien kohtaamisessa toteutuu kuitenkin Jeesuksen lupaus, joka on kirjoitettu aivan Johanneksen evankeliumin alussa. Siinä Jeesus antaa opetuslapsilleen lupauksen, että  ”he saavat nähdä vielä suuria tekoja ja todistaa Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on” (Joh. 1:51). Nyt enkelit kysyvät Marialta: ”Mitä itket, nainen? Saman kysymyksen esittää hahmo, jonka Maria näkee kääntyessään. Hän kuitenkin tunnistaa hahmon Jeesukseksi vasta kuullessaan tämän puhuvan.

Jeesus itse vertasi eläessään itseään hyvään paimeneen, joka kutsuu lampaitaan nimeltä ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Voimme ajatella, että tyhjällä haudalla kohtaavat nyt paimen ja hänen lampaansa, Maria ja hänen opettajansa, rabbuuni. Mutta sen sijaan, että Jeesus kutsuisi Mariaa seuraamaan, hän kieltääkin koskemasta itseään.

Tätä Jeesuksen kieltoa ovat yrittäneet selittää jo varhaiset kristilliset kirjoittajat ja heidän jälkeensä monet muut, mutta tyhjentävää selitystä ei ole pystytty esittämään. Kielto tuntuu erityisen oudolta siksi, että myöhemmin Jeesus nimenomaan kehottaa Tuomasta koskemaan haavoihinsa. Jeesuksen kiellon on ajateltu tarkoittavan, ettei Maria saisi takertua häneen eikä enää pitää hänestä kiinni.

Tämä vaikeatulkintainen, mutta merkityksellinen Jeesuksen ja Marian kohtaaminen on inspiroinut monia kuva-taiteilijoita vuosisatojen ajan. Maalausten nimeksi on vakiintunut latinankielinen ilmaus Noli me tangere – Älä koske minuun.

Kotimaisista taiteilijoista Kuutti Lavonen on tunnetuin, joka on tarttunut tähän aiheeseen.  Lavonen kutsuttiin yhdessä taiteilija Osmo Rauhalan kanssa tulipalossa tuhoutuneeseen Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon maalaamaan uudet kirkkomaalaukset. Kyseessä oli kaikkiaan 101 maalausta, joista Kuutti Lavosen osuuteen kuului Kristuksen kärsimys-tien kuvaaminen. Kärsimystie koostuu 19 maalauksesta, mikä on viisi enemmän kuin katolisten kirkkojen Via Crucis -kärsimystiessä, joissa kuvataan Jeesuksen ristintien tapahtumia pitkäperjantaihin asti. Lavosen kuvaama Via Crucis ulottuu aina pääsiäisaamun tapahtumiin, ja sen viimeisessä maalauksessa kohtaavat Ylösnoussut ja Magdalan Maria.

Tyrvään kirkon maalaukset muodostavat vaikuttavan sarjan, jonka verenpunaiset sävyt huutavat kuolemantuskaa, mutta pehmenevät ja vaalenevat Golgatan tapahtumien jälkeen. Viimeinen maalaus Noli me tangere, joka kuvaa Marian ja Jeesuksen kohtaamista, on silti vaikut-tava. Tullessasi tänään kirkkoon sait kopion maalauksesta. Katolisessa traditiossa ristintie kuljetaan kirkossa maalaus maalaukselta kuvien tapahtumiin eläytyen. Tänään tässä jumalanpalveluksessa me eläydymme vain tähän yhteen maalaukseen. Seuraavan hiljaisen hetken aikana voit miettiä, mikä maalauksessa koskettaa ja miksi. Voit pohtia, mitä Maria haluaisi kysyä Jeesukselta. Sen jälkeen voit kysyä Jeesukselta, mitä itse haluaisit, jos kohtaisit hänet tänään.  Voit pyytää häneltä, mitä tarvitset. Tai voit myös kirjoittaa muistiin kuvan taakse, mitä haluaisit Vapahtajalle sanoa.

   < hiljaisuus >

Toisin kuin Magdalan Maria me emme voi nähdä Jeesusta, ylösnousutta Vapahtajaamme, mutta me voimme kohdata hänet sanan kautta ja nähdä hänet uskon silmin. Jeesus on myös luvannut olla läsnä meidän elämässämme, siihen me saamme luottaa ja siksi voimme elää elämäämme iloiten.

Emerituspiispa Eero Huovinen kirjoittaa kirjassaan Uusi ilo, että ”Jeesuksen ylösnousemuksesta alkava uusi elämä on iloinen elämä, sillä kuten Ilmestyskirjassa luvataan: Jumala pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta, eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Sillä Jumala, ylösnousseen Kristuksen Isä, lupaa: Uudeksi minä teen kaiken.”

Täyttäköön toisen pääsiäispäivän ilo meidän mielemme ja sydämemme tänään ja kaikkina tulevina päivinä. Aamen.
 

2017-04-17 12:21:00.0