Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Tällä sivulla julkaistaan ajankohtaisia juttuja, pieniä blogitekstejä ja kuulumisia Kauniaisten suomalaisen seurakunnan elämästä. Kuulumisia kirjoittelevat seurakunnan työntekijät ja vapaaehtoiset.
Äitiyteen on vaikea valmistautua ilman käytännön kokemusta. Toki luotettaviksi koetut lähteet tarjoavat informaatiota, mutta jostain syystä näihin lähteisiin saapuva informaatio on ajoittain ristiriitaista. Myös sopuisuus on hieman kyseenalaista. Tällaista informaatiota tarjoaa esimerkiksi sivuston vauva.fi keskustelupalstat. -Ja tietenkin ne tuttavien odotas vaan… -kommentit. Äitienpäivä lähestyy, ja kenties juhlasuunnitelmien ohessa heräävät myös pohdinnat siitä, millainen on hyvä äiti.
Hyvää äitiyttä näyttävät määrittelevän niin trendit, ideologiat kuin erilaisten tutkimusten tulokset. Joskus hyvän äidin kriteerit nousevat tasolle, minkä saavuttaminen on mahdollista vain pienelle osalle. Julkisella tasolla hyvä äitiys voi pahimmassa tapauksessa muuttua ”pudotuspeliksi”. Erityisesti sosiaalinen media on tehokas ympäristö päätyä yleisöäänestykseen, joka lopulta karsii joukosta vähemmän pidetyt kilpailijat.
Se millainen on hyvä äiti, on sidoksissa myös ajan kontekstiin. Esimerkiksi 100 vuotta sitten hyvä äiti tarkoitti jotain aivan muuta kuin tänä päivänä. Entä jos valitsemme esimerkiksi hieman erilaisia äitejä? -Siis vielä erilaisempia kuin mitä esimerkiksi tosi-tv -ohjelmat tarjoavat. Seuraavaksi esiteltävien äitien tavat eroavat radikaalisti siitä, mihin olemme tottuneet. Näitä äitejä yhdistää se, että huolimatta meidän perspektiivistämme erikoisesta tavasta olla äiti, jälkeläisistä ainakin suuri osa kasvaa itsenäisiksi aikuisiksi. -Tai sitten he ovat itsenäisiä aikuisia jo syntymästään asti.
Hietahai
Hietahailla on kaksi kohtua. Poikasten kasvettua noin kymmensenttisiksi ne alkavat syödä toisiaan. Lopulta molemmissa kohduissa on vain yksi poikanen. Kun poikaset ovat noin metrin mittaisia, hietahainaaraan on hankkiuduttava jälkikasvustaan eroon. -Jo oman turvallisuutensakin vuoksi. Hietahain poikasten hampaat ovat nimittäin kehittyneet jo varhain. Synnytys on pitkä ja raskas. Toisaalta poikaset ovat kokonsa ja hampaidensa ansiosta turvassa heti synnyttyään.
Kuten havaittavissa on, hietahain äitiyteen eivät kuulu esimerkiksi läheisyys, hellyys ja huolenpito. Vaikuttaisi myös siltä, ettei hietahainaaraan tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että hän ei yksinkertaisesti pysty perehtymään hoivaan ja läheisyyteen tämän enempää. Toisaalta hietahainaaras kaikella rakkaudella synnyttää metrin mittaisia poikasia, jotka voivat olla tälle itselleenkin vaarallisia. Joutuukohan hietahai saamaan osakseen paheksuntaa äitiydestään?
Käki
Käki luokitellaan pesäloiseksi. Käki ei haudo eikä huolehdi poikasistaan. Sen sijaan käki munii toisten lintulajien pesiin. Esimerkiksi västäräkin, keltavästäräkin ja peipon pesät ovat käelle tyypillisiä kohteita. Jostain syystä käki munii aina sen lajin pesään, joissa se on itse kasvanut. -Lieneekö kyse luottamuksesta? Käenpojat kykenevät myös kilpailemalla saamaan kasvattiemonsa huolenpidon ja ravinnon. Kasvattiemot ruokkivat poikasia vielä noin kolmen viikon ajan, kun poikaset ovat noin 20 vuorokauden kuluttua lähteneet pesästä.
Miksi käki toimii näin? Vastaus lienee mysteeri. Käki vaikuttaa tämän piirteensä vuoksi olevan ainakin ihmisten keskuudessa paheksuttu lintu, mutta silti kukkuminen on paljon odotettu asia. Jostain syystä linnut, joiden pesiin käki munii, hautovat munia ja pitävät käenpoikasista huolta. Näin ollen voisi päätellä, ettei asia ole ongelma ainakaan kasvattiemolle. -Edes siitä huolimatta, että käenpoikaset kykenevät työntämään kasvattiemon munimat munat pesästä.
Merihevonen
Merihevosen uros hedelmöittää, kantaa ja synnyttää poikaset. Uros kykenee kantamaan useamman kuin yhden naaraan munia. Suurimmat lajit voivat saada jopa 300 poikasta kerrallaan. Synnytyksen jälkeen poikaset nousevat pintaa, ja isä hylkää ne. Tästä alkaakin itsenäinen elämä. Uhkana voivat olla esimerkiksi suuret kalat, muut merihevoset, joille poikaset maistuvat ja luonnollisesti myös ihminen.
Poikaset joutuvat siis omilleen välittömästi mahdollisista vaaroista huolimatta. Tämä laji on varsin mielenkiintoinen, sillä äidin rooli on varsin passiivinen. Poikkeuksena moniin lajeihin verrattuna isän rooli on merkittävät, vaikka joskin rajattu. Ottaen huomioon lajin säilyvyyden turvaamisen, tämän lajin isille on annettu varsin suuret valmiudet siksikin, että ne kykenevät kantamaan useamman naaraan tulevia poikasia. Tästäkään huolimatta merihevosten keskuudessa äidit eivät liene paheksunnan kohteena.
Ihmisäiti
Ihmisäiti on joutunut sopeutumaan ympäristöönsä monella eri tasolla. Hänen on selviydyttävä jälkeläisen kantamisesta, synnyttämisestä sekä vauva-ajan välttämättömästä hoitamisesta. Ihmis-äiti herää vauvan synnyttyä 2-3 tunnin välein ruokkimaan jälkeläistään kellonajasta riippumatta. Hän kykenee suunnistamaan lapsensa luokse massiivisesta univajeesta huolimatta. Haasteina ensimmäisen kolmen kuukauden aikana ovat äitiyden opettelun ja jälkeläiseen tutustumisen ohessa mahdollinen koliikki, tai esimerkiksi se, että lapsesta on yksinkertaisesti mukavaa kuunnella ja testata oman äänensä voimakkuutta.
Ihmisäidin uhkana ovat oikeastaan raskausajasta lähtien esimerkiksi sosiaalisen median kanavat, jotka altistavat käyttäjät kuvittelemaan, että hyvään äitiyteen liittyy lukuisia kriteereitä. Mikäli kriteerit eivät täyty tietyllä tasolla ja tietyssä määräajassa, on lapsen valmiudet selviytyä sabotoitu. Ihanne lienee se, että ihmisäidin jälkeläinen saavuttaa korkeakoulutason opiskelun mahdollistavat valmiuden mahdollisimman nopeasti syntymänsä jälkeen.
Hyvä äiti?
Millainen siis on hyvä äiti? Kuten huomasimme, eri lajien äidit toimivat varsin eri tavalla. Siitä huolimatta heidän jälkeläisensä voivat selviytyä. Mainittujen lajien äidit eivät myöskään kilpaile keskenään siitä, kuka selviytyy äitinä parhaiten. Ehkä ihmis-äitikin on parhaimmillaan silloin, kun hän itse uskoo itseensä ja ennen kaikkea siihen, että hän on riittävän hyvä. On luonnollista, että lapset itkevät, kiukuttelevat ja kokeilevat rajojaan. -Niin omia kuin vanhempienkin. On myös luonnollista, että joskus ihmis-äiti väsyy ja kenties ärähtää.
Lienee hyvä pohtia, kuka tai mikä taho oikeastaan määrittelee käsitteen ”hyvä äiti”. Toki tietyt raamit ovat tärkeitä. On äitejä, jotka tutustuttavat lapsensa värikylpyihin ja noudattavat kasvatuksen uusimpia trendejä. On myös äitejä, jotka haluavat vauva-ajasta ulkoillen. On äitejä, jotka suosivat kestovaippoja. On myös äitejä, jotka oman jaksamisensa turvatakseen antavat lapselleen silloin tällöin valmisruokaa. Jos kaikkien näiden äitien lapset asetettaisiin riviin, olisiko jokainen äiti -tyyppi tunnistettavissa? -Todennäköisesti ei. Ehkä joukosta erottuu ainakin yksi: Se äiti, joka tietää olevansa riittävän hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Lisäksi hän hyväksyy ja arvostaa muita äitejä juuri sellaisena kuin he ovat.
Teksti: Mila Knuth. Mila toimii seurakunnassamme lastenohjaajan sijaisena kevät- ja kesäkaudella 2024
Ihmisiä kävelee kohti toimitilan aulaa. Jokainen pysähtyy vuoronumeroita jakavan automaatin kohdalla katsoen sitä tovin. Mitähän asiani koskee? Jokainen valitsee painikkeen toivoen, että se on oikea. Ihmisiä on paljon, ja osalla aikaa rajallisesti. Osa täyttää lomakkeensa digitaalisesti. Oli tapa mikä tahansa, jokaisen riesana on lomakkeiden täyttäminen. Tavallisesti kyse on asioista, joita ei voi jättää väliin: mahdolliset tukihakemukset tai vaikkapa vikailmoitus huoltoyhtiölle.
Hakemusten täyttäminen vaatii usein aikaa, keskittymistä ja energiaa. Tässä kohtaa moni kiroaa käsitettä byrokratia. Joskus elämässä tilanteita, joihin ei ole suunniteltu omaa, tukitoimiin johtavaa hakemusta. Kun alkanut päivä tuntuu liian raskaalta heräämisestä ja aamukahvista huolimatta, yksinäisyys ja kiireessä syrjään työnnetyt murheet haluavat tulla käsitellyiksi mutta taakka tuntuu liian raskaalta, tai sitten vain on vaikea päivä.
Millaisella hakemuksella tällaisiin asioihin saisi tukea, ja miltä taholta? Mitä hakemukseen tulisi liittää? Nimi ja henkilötunnus? Tutkinnot ja työkokemus? Ruokakunnan koko? Asumismuoto ja asunnot neliöt sekä rakennusvuosi? Palkka- ja verotiedot? Ja mistä tällaisia lomakkeita saa? -Jos saa. Toistaiseksi mikään taho ei taida myöntää tukea väsymykseen, sydänsuruun, murheisiin tai huoliin. Koska nämä alueet eivät ole sidoksissa esimerkiksi valtion eikä myöskään yksityisen puolen tukeen, voimme pyrkiä antamaan sitä toinen toisillemme. Ja sitten vielä yksi, suurin kaikista: Jumala.
Puolueellista tai ei, Jumalan ja ihmisen välillä vaadittava byrokratia näyttää toimivan varsin mutkattomasti. Erona maalliseen byrokratiaan, Jumalan kanssa ”asioidessa” ainoa kriteeri avun saamiselle on usko. Hakemuksen muoto on vapaasti valittavissa. Hakemuksen voi tehdä esimerkiksi suullisesti ja kirjallisesti. Suullista hakemusmuotoa voidaan luonnehtia myös käsitteellä rukous. Allekirjoitusta ei suoranaisesti tarvita, sillä Jumala tunnistaa henkilötietomme jopa laajemmin ja syvällisemmin, kuin mitä nimi ja henkilötunnus mahdollistavat. Tavallisin tapa lähettää hakemus on päättää rukous seuraavasti: Aamen.
Hakemuksemme eivät aina johda juuri siihen lopputulokseen, mitä itse olisimme toivoneet. Tällaisissa tapauksissa kyse ei ole hakemuksen hylkäämisestä esimerkiksi siksi, ettei hakija täytä kriteereitä. Tällaisille tilanteille ei ole määritelty omaa pykäläänsä, johon vedota. Tavallisesti kyse on esimerkiksi siitä, että Jumala katsoo, ettei hakijan toive sellaisenaan olisi hakijalle hyväksi. Joskus ajoitus puolestaan voi olla huono. Tässä kohtaa on hyvä muistaa ”liikennevaloesimerkki”: Kyllä, ei ja odota. Jumalalle jätetty hakemus ei ole koskaan hylätty. Se on aina hyväksytty, mutta lopputulos vain voi olla erilainen suhteessa hakemuksen sisältöön.
Jos rinnastaisimme Jumalan metaforisella tasolla ihmisen esimerkiksi ihmisen luomaan tukijärjestelmään, olennaisia eroja olisi paljon. Yksi merkittävä asia on, että Jumalan ”järjestelmässä” ihminen ei koskaan jää ulkopuolelle. Koska ainoat kriteerit ovat usko sekä tahdo olla yksi Jumalan lapsista, ihmisen ei tarvitse pelätä esimerkiksi puutteellisia suorituksia. Oikeastaan me kaikki olemme samalla viivalla. Meidän ei tarvitse erikseen pohtia aktiivisuuspisteitä, varallisuutta, tai ylipäänsä sitä olemmeko eläneet olettamastamme näkökulmasta mahdollisimman täydellistä elämää.
Vaikka me ihmiset käytämme käsitettä täydellinen, se ei oikeastaan kuulu meille. Täydellisyys ei ole meidän saavutettavissamme, sillä vain Jumala on täydellinen. Tästä syystä mikään meitä ei aseteta sen enempää jonon kärkeen kuin loppuunkaan. Oikeastaan meitä ei aseteta edes jonoon. Jos uskomme, olemme saaneet paikan. Siitä lähtien jokainen hakemuksemme on hyväksytty. -Tavalla mikä on meidän parhaaksemme. Joskus vastaus voi tulla eri aikaan kuin toivoisimme, mutta silläkin on tarkoituksensa.
Teksti: Mila Knuth. Mila toimii seurakunnassamme lastenohjaajan sijaisena kevät- ja kesäkaudella 2024
Aloittakaamme pienellä kyselyllä: Mikä on mielestäsi helpoin tapa pelastaa ihmishenki? Jos itse joutuisin vastaamaan välittömästi, ehkä mainitsisin kylkiasentoon kääntämisen sekä heijastimen. -Jälkimmäistä kun luonnehditaan halvaksi henkivakuutukseksi. Ehkä joku soittaisi hätäkeskukseen, joku toinen taas olisi ensiapukurssin käynyt ja tietäisi ulkomuistista kuinka toimia. Ja näillä keinoilla todellakin voi pelastaa ihmishengen.
Yhteiskunta on muuttunut paljon kuluneen 15 vuoden aikana. Muutokset koskettavat jokaista ikäluokkaa. Erityisesti digitalisaatio on tuonut omat haasteensa. Vaikka alkuperäinen tarkoitus oli helpottaa arkea ja kenties elämääkin, niin töissä kuin koulumaailmassa digitalisaatio vaatii jatkuvaa uuden opettelemista ja yhä useamman asian hallitsemista samaan aikaan.
Olemme ehkä saaneet vähentää kynän, paperin ja ylipäänsä kaiken konkreettisen käyttöä sähköisen vapapautuksen ansiosta. Samaan aikaan nämä tehokkuutta lisäävät työskentelytavat etäännyttävät ihmisistä. Kyse ei enää ole etätyöstä, vaan ruudun vaatimasta ajasta. Kiire on osa myös lasten elämää, sillä myös heiltä vaaditaan enemmän sellaista osaamista, mihin heillä ei ikänsä puolesta olisi resursseja.
Avun tarve lisääntyy. Teoriassa apua on tarjolla jokaiselle, mutta rajalliset resurssit pakottavat siihen, että avun saajan on täytettävä tietyt kriteerit saadakseen apua. Kiire ja ruuhka pakottavat hoitamaan ihmisiä nopeasti. Lopulta ihmiset ovat numeroita tai ”tapauksia”. Traagiset tapahtumat ovat hetken pinnalla, minkä jälkeen niistä otetaan opiksi ja muistellaan ”tapauksina”. Todellisuudessa taustalla on ihminen.
Yksin on helppo jäädä
Kun ihminen jää yksin, hänen tapansa reagoida ja toimia vaihtelee yksilökohtaisesti. Osa kykenee saamaan äänensä kuuluviin niin, että hänen hätänsä kuullaan, ja siihen kyetään vastaamaan. Osa väsyy ja hyväksyy tilansa kaikessa hiljaisuudessa. He sulkeutuvat ja vetäytyvät. Heidän voi olla vaikea kertoa tilanteestaan, sillä ajan myötä kontakti muihin ihmisiin voi alkaa pelottaa. Pelon taustalla voi olla häpeä: ”Mitä muut ajattelevat tästä?” Joskus myös omien ajatusten kohtaaminen muiden nähden ja kuullen voi pelottaa.
Keitä nämä ihmiset voivat olla? Usein he ovat niitä, jotka vain ovat taustalla. Heidän olemassaoloonsa on totuttu niin, että heitä on vaikea huomata. Koulussa tällainen voi olla se hiljainen oppilas joka vetäytyy takariviin ja tekeytyy näkymättömäksi. Työpaikalla hän voi olla se, joka hiljaisesti tekee tehtävänsä ja katoaa vähin ääniin kun päivän työt on hoidettu. Hän voi olla myös se eläkeläinen, joka on liikkeellä aina yksin.
Mitä sinulle kuuluu?
Jos joku kysyisi sinulta tätä nyt, mitä ajattelisit? Ehkä hämmentyisit jos kysymys tulisi ihmiseltä jolta et sitä odottanut. Ehkä kysymys tuntuisi jopa kiusalliselta. Mutta entä jos ilahtuisit? Jos sinulla on ollut raskas päivä, viikko, tai vaikka vuosi, sinulla olisi lupa todeta se ääneen. Saisit kertoa sen verran kuin haluat. Sinua kuultaisiin, etkä olisi enää se näkymätön ihminen, joka on kuin osa maisemaa.
Kulttuurissamme tällainen ei ehkä ole yleistä toimintaa. Kuulumisten kysyminen voi silti olla merkitykseltään suuri teko. Vaikka osan voi olla vaikea ottaa kertomisen mahdollisuus vastaan, jo pelkkä kysymys voi olla merkityksellinen. ”Tuo kysymys viestii samalla: Minä huomaan sinut. Haluan tietää miten sinä voit.” Tämä kysymys voi parhaassa tapauksessa antaa mahdollisuuden puhua. -Ennen kuin syntyy tarve vaativampaan apuun.
Kuulumisia kysyessä autous ja kyky kuunnella ovat tärkeitä. Small talk on helppo tapa katkaista kiusallinen hiljaisuus, ja ehkä jopa tutustua ihmisiin. On tilanteita, joissa kuulumisten kysyminen on fraasi siinä missä sään kommentoiminen. Mutta on myös tilanteita, joissa kysymys on aito, ja ilmaisee välittämistä. Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys. Kun kysymme toisiltamme kuulumisia, annamme luvan kertoa myös vaikeista asioista. Toisaalta voimme saada vastavuoroisesti itse saman mahdollisuuden.
Pitkällä aikavälillä kysymys ”Mitä sinulle kuuluu?” voi vaikuttaa vieläkin enemmän. Meidän ei tarvitse leikkiä väsymättömiä arjen sankareita jotka kestävät kaiken. Kysymällä kuulumisia ja sallimalla jokaisen vastauksen, annamme toisillemme luvan tuoda esiin juuri sen hetken tunteet. Samalla voimme antaa toisillemme mahdollisuuden olla keräämättä patoutumia, salattuja pelkoja tai esimerkiksi ahdistusta. Ehkä tällä voimme tehdä myös ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ilman hoitojonoja ja kriteerien arviointia.
Mitä sinulle kuuluu? Kun kysymme tätä toisiltamme ja kuuntelemme aidosti vastauksen, saatamme pitkällä aikavälillä pelastaa ihmishengen. Tuo kysymys antaa ihmiselle mahdollisuuden tulla kuulluksi, nähdyksi ja ennen kaikkea luvan olla ihminen.
Teksti: Mila Knuth. Mila toimii seurakunnassamme lastenohjaajan sijaisena kevät- ja kesäkaudella 2024
Tyttö työnsi kissaa pulkassa. Ne olivat menossa pulkkamäkeen. Sitten ne laski siellä viisi kertaa. Ja sitten ne meni kotiin. Siellä ne leikki ja joi lämmintä mehua. Sitten ne menivät uudestaan ulos. Ja ne meni yökylään niiden serkulle. Sitten ne nukkui ponilakanoissa. Ja sitten ne meni kotiin. Seuraavana päivänä ne meni metsään. Sitten ne meni seuravana päivänä puistoon, kun oli kesä. Seuraavana päivänä oli taas talvi ja ne kävi pulkkamäessä. Loppu.
Keiju ja hauva on laittanu valon siihen yhessä. Keiju oli laittanut siivet siihen olkapäälle. Keiju ja hauva on menossa pulkkamäkeen. Sitten tuli myrsky. Lunta alkoi tulla myrskyssä. Sitten kettu puhalsi niiden talon nurin. Sitten tuli leijona, joka haukkasi siitä talosta palan. Sitten ne meni takaisin kotiinpäin pulkalla. Loppu.
Keiju otti ison linnun. Sitten tuli iso mörkö. Mörkö laittoi keijun suuhun. Keijua sattui. Sen pituinen se.
Enkeli laskee kelkalla. Linnut lentää. On talvinen ilma. Enkeli on menossa kauppaan kissan kanssa. Ne käy ostamassa kaupasta ruokaa. Ei muuta.
Tähtiä loisti ilmassa. Kissa ja enkeli meni keittiöön. Aurinko paistoi yöllä ja kuu oli aamulla. Kynttilä loisti valossa. "On vielä" enkeli sanoi.
Enkeli työnsi kissaa. Ja tuolla oli niitten koti. Tossa oli tähti. Tossa on joku vetokahva. Enkeli ja kissa oli menossa kotiin. Kotona ne leikkii soittamista. Loppu.
Enkeli rapsuttaa hevosta. Niillä on lyhty. Sillä se voisi saada hevosen lämpimäksi. Ei muuta kerrottavaa.
Enkeli ja kissa. En mä tiiä, mitä ne tekee. Ne menee kirjastoon. Ne piirtää kirjastossa. Auton kuva. Ne menee kotiin. Kotona ne syödä. Ne leikkii piilosta. Ne leikkii autolla. Loppu.
Enkeli vie kissaa kelkassa. Silloin kun ne oli kotona enkeli paijasi hänen omaa hevostaan. Silloin ne taas sytytti oman lyhtynsä. Silloin ne kävivät nukkumaan. Silloin, kun ne heräsi ne huomasi, että rattikelkka on poissa. Ne tutki, että kuka oli vienyt sen. Silloin ne hiomasi sen rosvon ja soitti poliisille. Sitten se rosvo pääsi vankilaan. Sitten enkeli ja kissa otti rattikelkan ja pääsi taas kotiin. Sen pituinen se.
Enkeli työntää koiraa pulkassa. Tuolla on enkelin ja koiran talo. Tuolla on puita. Enkeli ja koira on menossa Lappiin. Ne menee kattoo joulupukkii. Tuolla on kuu. Ei muuta.
Enkeli työntää kissaa potkukelkalla. Ne on tulossa talosta. Ne laskee mäkeä. Ne tekee lumesta enkelin. Mä oon tehny meidän pihalle enkelin. Ne tekee myös lumiukon ja lumesta kissan. Ne tekee lumesta linnun, puun ja talon.
Teksti: Seurakunnan päiväkerhon lapset
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä