Saarna:

Tänään on Uskonpuhdistuksen muistopäivä, joka päättää kirkossamme vietetyn reformaatioviikon. Viikon huipentuma on reformaation merkkivuoden valtakunnallinen pääjuhla Turussa. Reformaation 500-vuotisjuhlavuoden tarkoituksena on ollut tehdä tunnetuksi reformaation merkitystä ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Reformaationa tunnettu ajanjakso sai alkunsa yhden ihmisen kamppailusta Jumalan edessä. Hurskas munkki Martti Luther etsi rauhaa sielulleen kysellen: Kelpaanko minä Jumalalle? Riitänkö minä? Reformaatio alkoi ehkä yllätyksenä hänelle itselleenkin, kun hän julkaisi 95 teesiä katolisen kirkon väärinkäytöksiä – mm. anekauppaa – vastaan. Siitä tuli viime tiistaina 31.10. kuluneeksi 500 vuotta. Historioitsija Teemu Keskisarja on kutsunut teesien naulaamista maailman ensimmäiseksi some-ilmiöksi, sillä reformaation ajatukset levisivät käsittämättömän nopeasti Saksasta muualle Eurooppaan, erityisesti Pohjoismaihin ja myös tänne meille Suomeen. Ja niin Lutherin toiminnasta käynnistyi vastakkainasettelu, jossa kirkon uudistajat joutuivat ilmiriitaan paavin kanssa ja joka sitten johti kirkon repeämiseen.

Även evangelietexten denna söndag handlar om motsättningar. Mot varandra står Jesus och de fariséer och sadducéer som kommer till honom. De utmanar Jesus att visa dem ett tecken från himlen. I evangelierna är det ofta fariséerna som polemiserar med Jesus, och vi minns att de var just fariséerna, som ställde besvärliga frågor till Jesus, frågor om skilsmässa, om betalning av skatt – för att nämna några.

Om sadducéerna berättar Bibeln inte mycket, men man vet åtminstone att de hörde till samhällseliten och de förknippas ofta med det högsta prästerskapet. I den bibeltext vi hörde framställer evangelieförfattaren fariséerna och sadducéerna karikatyrmässigt som en enhetlig hop som misstror eller till och med motarbetar Jesus. Enligt Bibeln trätte fariséerna och sadducéerna ofta med varandra, men nu kom de ”som en man” för att möta Jesus och kräva honom på ett tecken. Deras uppförande vittnar om tvivel och misstro, för det var ju just de som skulle vara de främsta experterna på lagen och som skulle känna till profeternas förutsägelser. Och ändå känner de i Jesus inte igen Frälsaren, Messias. Ofta i bibelberättelser vittnar de som fått uppleva Jesu underverk om sin tro på Jesus. Till exempel fadern som kom för att be Jesus bota sin son som anfäktades av en stum ande, han utropade: ”Jag tror! Hjälp min otro!” Men fariséerna och sadducéerna begärde att Jesus skulle visa dem något annat tecken.

Mikä voisi olla sellainen merkki, jota Jeesukselta vaadittiin? Jokin todiste hänen jumalallisuudestaanko? Ehkä palava pensas ja sen tulenlieskat, ukkosenjyrinä tai jokin muu yllättävä luonnonilmiö olisi ollut kysyjille riittävän vakuuttava todiste uskonvahvistuksesksi. Jeesus vastaa kuitenkin moittimalla korkeasti oppineita siitä, etteivät nämä osaa tulkita muita kuin luonnonmerkkejä, vaikka hengellisten asioiden olisi pitänyt olla heille maallisia asioita tärkeämpiä. Jeesus vihjaa, että kysyjiltä oli unohtunut  Jumalan tahdon kyseleminen ja tilalle oli tullut ihmisviisaus ja omavanhurskaus.

Jeesus käyttäytyy tylysti, ja moitittuaan kysyjiä hän poistuu paikalta. Sitä ennen hän kuitenkin viittaa Joonan merkkiin. Joona oli Vanhan testamentin vastentahtoinen profeetta, jonka elämässä tapahtui ihmeellisiä asioita: Jumala lähetti Joonan saarnaamaan pelastusta Niniven kaupungin asukkaille, mutta profeetta pakeni ja joutui suuren kalan tai meripedon nielaisemaksi. Vertauksen Joonan merkistä selitetään usein tarkoittavan Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta kuten Matteuksen evankeliumin kirjoittajakin myöhemmin toteaa: ”Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa 3 päivää ja 3 yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa 3 päivää ja 3 yötä.” Joonan merkillä Jeesus siis viittaa tuleviin tapahtumiin, jotka johtavat hänen ristiinnaulitsemiseensa, kuolemaansa ja ylösnousemiseensa kolmantena päivänä. Jeesus ennustaa näin Raamatun kärsimyshistorian, ja myöhemmin myös toteuttaa sen. Siinä on todiste itsensäuhraavasta rakkaudesta, joka on niin suurta, ettei muita merkkejä eikä todisteita enää tarvita.

Reformationen hade sitt ursprung i ett motsatsförhållande. Men det var inte Luthers syfte att stärka åsikter som gick stick i stäv med varandra. Han krävde en återgång till Bibeln, och han påminner oss om att vi människor lever helt av Guds nåd. Luther understryker människans eget val. Enligt honom behöver ingen av oss betala avlat till kyrkan eller be till helgon och änglar för att bli frälst. Han ville ta bort helgonbilderna och relikerna ur kyrkorna. Han ville kungöra för alla att det inte alls är goda gärningar som är förutsättningen för frälsning, utan tvärtom är de en följd av den! Vi kan alla försöka identifiera oss med de tvivlande frågeställarna i Matteus evangeliet och tänka på, om det är viktigt för oss att få ett tecken som skulle stärka vår tro. Eller om vår egen tro och vårt andliga liv behöver förnyas. Kanske det i detta reformationens jubileumsår vore rätt tidpunkt för oss att sätta igång vår egen personliga reformation.

Vastakkainasettelua esiintyy yhä sekä kirkon sisällä että kirkkokuntien välillä. Ekumenian tiellä on kuitenkin jo pitkään pyritty kirkkojen näkyvään ykseyteen, ja dialogia käyden onkin vähitellen onnistuttu lähentymään. Viimeisin uutinen kertoo, ett myös anglikaaninen kirkko on liittynyt kirkkojen Yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisesta, jonka aikaisemmin ovat allekirjoittaneet katolinen kirkko, luterilaiset, reformoidut ja metodistit. Myös käytännön tasolla ekumeniaa on edistetty, kun eri kirkkokuntiin kuuluvat ihmiset ovat kokoontuneet viettämään yhteistä messua tai työskentelemään erilaisissa työryhmissä. Reformaatiota on muisteltu yhdessä sovinnon hengessä toisin kuin aiempina vuosisatoina. Reformaation merkkivuosihankkeen projektisihteeri Timo-Matti Haapiainen toteaa, että 1500-luvun vastakkainasetteluista on kuljettu pitkä matka kohti syvenevää yhteyttä kristittyjen kesken. Kristityillä on nyt yhteinen näkemys siitä, miten ihminen pelastuu, ja yhteisenä tavoitteena on, että koko maailma saa kuulla evankeliumin ilosanoman.

Luterilaiset uskonpuhdistajat eivät halunneet hajottaa kirkkoa, vaan pyrkivät uudistamaan sitä palaamalla Kristuksen yksinkertaiseen evankeliumiin. Luther halusi kirkastaa Raamatun sanomaa, jonka mukaan ihminen pelastuu yksin armosta, uskossa Kristukseen. Se on evankeliumin viesti meille – ja se on ainoa merkki, jota tarvitsemme. Päivän psalmin sanoin: ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.”

Aamen.